Myöhäinen lankalauantai

Lankalauantai meni mökillä nautiskellessa. Saunan jälkeen tarkeni jo aivan hyvin istuskella saunan kuistilla, ja nautiskella ilta-auringosta.

Juuri ennen pääsiäistä aamulla kiireissäni töihin vaatteita töihin miettiessäni, tajusin ettei minulla ole tällä hetkellä yhtään perusmustaa villatakkia. Samantien täytyi aamusta laittaa langat tilaukseen. Ja ei voi muuta kuin kiitellä Kujeen upeaa palvelua! Keskiviikkoaamuna tein tilauksen, maksoin heti kun lasku tuli sähköpostiin, ja torstaina iltapäivästä noudin paketin postista. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos Kujeelle!

Villatakkiin tilasin Cascade 220. Suunnitelmissa on tehdä Veera Välimäen suunnittelema Water and stone. Ei ihan tavallinen villatakki, mutta menee mustana kaiken kanssa. 

Samalla kun olin jalka netti-Kujeen välissä, tilasin muutaman "ylimääräisenkin" langan. 

Heritage 150 oli ensin suunnitteilla tehdä uusi Color affection. Kuitenkin, kun sain ylläolevat vyyhdit käteeni, tajusin kuinka samoja värejä nämä olivat kuin edellisenikin. Hetken siis tuumailtuani, ja raitageneraattoria tutkittuani, päätin että teen näistä itselleni 3/4 hihaisen tunikan. Niin pitkän kuin lankaa riittää.

Ja sitten vähän sukkalankaa kylkeen.

 

Äitini syntymäpäiväsukat ovat päättelyä vaille valmiit.

Ja isälle lähtee seuraavaksi Petäjät puikoille.

Keskeneräisyyksiä

Järjestyksen ihmisenä minun on ollut vaikeaa saattaa keskeneräistä loppuun, jos siinä sivussa aloitan jotain muuta. Olenkin koittanut pitää itseni kurissa ja nuhteessa, että vain yksi työ kerrallaan olisi työn alla. Ja aika hyvin tämä on pitänytkin. Joskus vain lipsuu, kuten nyt on käynyt.....

Suvi Simolan Triip on hihoja vaille valmis. Eli ei enää paljon. Teen hihat magic loopilla, ja työ painaa vietävän paljon. Ranteet eivät kestäneet, joten pieni tauko oli otettava. Ainut vaan, että sovittaessani takkia, tulin miettineeksi, että pitäisiköhän helmaan lisätä hieman pituutta. Vai menisiköhän se hyvällä pingotuksella aisoihin? Pitäisi nimittäin purkaa ja purkaa ja purkaa, enkä tiedä riittääkö hermot siihen.

No, koska Triip meni levolle, tarvitsin jonkin välityön, ja ajattelin kokeilla paljon Facebookissa levitettyä mallia sukista, jotka ovat näyttäneet aika kivoille. Lankajemmasta löytyi vanhaa valkoista Novitan Ticoticoa sekä Dropsin Fabelia. 

Nämäkin ovat siis päässeet vaiheeseen, ainut vaan, että 2,5mm puikoilla hitaasti hyvä tulee.... Niin, ja sitten tajusinkin, että äiti täyttää kuluvan kuun puolessa välissä vuosia, joten siellä ehkä tarvittaisiin uusia saapassukkia, joten lopun voikin arvata.... Niistä keskeneräisistä sukista tuonnempana lisää..

Niin, ja työporukan kanssa ollaan lähdetty mukaan Pohjois-Pohjanamaan Marttojen vauvan sukka -kampanjaan, joita tulee tikuteltua aina silloin kuin ehtii.... 

 Että se sitten siitä vain-yksi-työ-kerrallaan-työn-alla -suunnitelmasta.

Harmituksen määrä

Olen ihastunut Cookie A.:n töihin. Kuten varmaan moni muukin. Ja varsinkin Pomatomukset herättivät mielenkiintoni. Ostinkin Lumoavan langan loppuunmyynnistä pari vyyhtiä valkoista Cascaden Heritagea, ja kaivoin ohjeen esille.

Pääsinkin pitkälle, ja nautin työstä. Ihmettelen itsekseni, että voinko tosiaan saada jotain noin upeaa aikaiseksi. Malli on kaunis, ainut vaan että vasen ranteeni kärsii juuri tämän mallin neulomisesta (enkä tunnu olevan ainut), joten työ on edennyt todella hitaasti. Otin kuitenkin itseäni eräs viikonloppu niskasta kiinni, ja tein ensimmäisen sukan valmiiksi. Aloitin toisen, ja ihmettelin kovasti, miksi tämän aloitus on niin helppoa, kun ensimmäisen kanssa tuskailin. Syy selvisikin:

Olen ensimmäisen sukan varren tehnyt väärin. Jostain kumman syystä olen tulkinnut alun ohjeen; p1, k1 tbl, että yksi nurin, yksi oikein ja vielä yksi takareunasta oikein. Olen siis laittanut ajatuksissani yhden pilkun lisää. Ja nyt ottaa päästä. Enhän minä ohjeita orjallisesti noudattavana ihmisenä VOI jättää tuota virhettä elämään. Toisaalta voisin tehdä toiseenkin sukkaan saman virheen, mutta kun tiedän sen nyt olevan virheellinen, niin eihän se käy. Nyt nämä ihanat sukat odottavat hetken aikaa.

Pitkien pyyntöjen tuotos

Tyttäreni on jo pitkään toivonut itselleen uutta pipoa. Äidillä vain tuntuu välillä olevan liian monta rautaa tulessa, ettei yksinkertaisesti ehdi kaikkea toteuttamaan, mutta joskus täytyy ilta sitten pyhittää vain yhdelle jutulle, ja tehdä tyttärelle pipo.

Toiveena oli ensin, että tytär saisi raitapipon. Ja että väreinä olisivat punainen ja musta. Melkein niin kävikin. Lankakorissa oli ylimääräistä Dropsin Nepalia, ja Ravelryssä näin jonkun tehneen pipon, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Reunus on kaksikertainen, ja pipon piti olla sitten tarpeeksi syvä, jotta kovilla pakkasilla voi sen kiskoa sitten korville asti. Niin, ja neiti itse halusi sitten lopuksi vielä tupsunkin koristamaan.

Malli: From Norway with love

Lanka: Drops Nepal

Puikot: 5,0mm pyöröt