Uusi lempipaitani

Jotkut asiat vain iskee korkealta ja lujaa. Ja niitä voisi sitten pitää loputtomiin asti. Niin, että ne alkavat jo selkäpuolelta nukkaantumaan, kun autossa istuu... 

Mutta Veera Välimäen tunika on yksi ihastuttavimmista malleista, mitä olen saanut aikaiseksi tehtyä. Ohje oli erittäin selkeä (ja samalla sain prepattua englanninkielistä neulesanastoakin). Ja käsittämätöntä, että malli sopii jopa päällekin. Ihan tuosta vain! Harmaa on kyllä väri, josta pidän, mutta olen haaveillut, että tämän tekisin vielä jostain muustakin väristä, en vain sitä väriä ole vielä saanut valittua.

 Malli: Still light tunic

Lanka: Drops Alpaca. Menekki noin 12 kerää

Puikot: 3,0 mm
Ravelry: Lempipaita

Kuukauden päivät tätä muistaakseni tikuttelin, seuraavalle kerralle muistutan itseäni, että hihat teen seuraavalla kerralla yksittäin, en magic-loopilla... Mutta kaiken kaikkiaan aivan ihana työ, seuraava väri täytyykin alkaa valitsemaan!

Syksyn tunnelmaa

Syksy tuo aina mukanaan sen kumman kiireen, jolloin jokaiselle tarvittaisiin jotain uutta villaista ylle. Joskus se, mitä jollekin toiselle tekee, ei aina miellytäkään itseä, vaan tuntuu vähän pakkopullalta. Silloin jotain täytyy olla tekeillä itsellekin. Ja sehän tietää monta kesken eräistä työtä.....

Lankasokkelot kirjoneuleen takana ovat yhtä tuskaa.

 Mutta pojille luvattujen Angry birds-villatakkien täytyy valmistua. Ensimmäinen alkaakin kohta olla hihoja vaille valmis.

Toiseenkin on jo langat ja kuva valittuna.

 Itselle onkin sitten tulossa Veera Välimäen huivi. Jotain huvituksia siis täytyy olla.

Niin, ja sitten listalla olisi vielä miehelle villatakki, itselle raitapolvisukat, tytölle hihattimet, joululahjaneulomiset ja... ja....ja.... Kun vain tätä aikaa olisi enemmän.

Ensikosketus huiveihin

Lumoavan langan ikkunassa on ihastuttava huivi ollut jo pitkään esillä. Hetken salapoliisityötä tehtyäni, sain selville huivin olevan Revontuli-huivi, johon sitten piakkoin tulostinkin ohjeen. Ja lahjottuani tyttäreni esittelijäksi, niin tässä tulos:

En todellakaan ollut koskaan aikasemmin huivia neulonut, tämä on ollut elämäni ensimmäinen kosketus huiveihin. Langaksi otin ohjeessakin olen liukuvärjätyn Aade Lõngin vironvillan. Säikähdin hieman langan karheutta, mutta se onneksi tasoittui huuhteluainevedessä liottaessa. Ja kun malli onnistui, niin sain tietenkin jatkotilauksen:

Tämäkin on samasta vironvillasta, hieman vain eri värityksellä. Tykkään, kun lanka sopii todella hyvin tähän malliin. Rytmitys on oikein hyvä.

Ja kun huivien teon alkuun pääsin, niin nälkähän kasvoi syödessä. Lankaakin vielä nurkista löytyi, niin seuraavaksi täytyi kokeilla jotain muutakin.

Tämä on Dew drops shawl, jossa täytyi hieman tarkemmin tuijottaa ohjeistusta, varsinkin loppumetreillä. Mukava kuitenkin toteuttaa, kuvio on mielestäni yksinkertaisen kaunis.