Usein kohtaan kaupassa sen, että lankatarjousten ohi ei yksinkertaisesti voi kävellä. Vaikka ei niille langoille oikein tarvettakaan olisi, kaapissa kun odottaa jo se lähemmäs 20 kg niitä.... Mutta silti voisi ottaa yhden kerän tuota, ja toisen tuota ja, ja... Ja sitten kotona huomaakin ostaneensa taas kilon lisää...
Vuosien varrella on kuitenkin niitä lankoja johonkin käytettykin. Varsinkin sitten erilaisiin kirjoneuleisiin (Könösen mallit on siitä hyviä, että ne yleensä vaativat vähintää sen 15 eri väriä), ja sitten erilaisiin muihin projekteihin, jotka mahdollistavat erilaisten värien käytöt.
Tämä Könösen neule on valmistunut aikanaan lukiossa lukulomalla (ai, pitääkö niihin yo-kirjoituksiin ihan oikeasti lukeakin??) Malli on tosiaan Könösen, ja jostain vanhasta SK-lehdestä. Lankana oli 7veikka, ja värejäkin varmaan on juuri se ainakin 15 erilaista. On ollut mukavaa huomata, että paita on edelleen täysin hyvä, itse en sitä oikeastaan enää käytä, koska on alusta asti ollut hieman liian pieni, mutta lapsille menee loistavasti pääsiäisenä trulli-vaatteena.
Samainen Könönen herätti ahaa-elämyksen, kun olin nuorimmaiseni kanssa äitiyslomalla. Mietin kuumeisesti lankavuoren äärellä, että mitä näistä lukemattomista vajaista keristä tekisin, kunnes muistin Kettu-neuleen. Äitini sai todella mukavan jouluyllätyksen, kun syksyn aikana hänelle tämä villatakin tikuttelin.
Äitini, joka saadessaan tämän neuleen oli jo lähemmäs 7kymppinen, on kovasti ihastusta herättänyt tämän takkinsa kanssa. Itse olisi voinut muutaman asian muuttaa, muun muassa kaula-aukko olisi voinut olla erilainen, sekä nappilistat ovat aina olleet se vaikea kohta minulle. Mutta saaja on ollut erittäin tyytyväinen lahjaansa, joten miksipä sitä muuttelemaan.
Seuraavaan neuleeseen sain idean Sanna Vatasen kirjasta Jämälangasta! Kirjan esittelytekstissä Sannalla on päällään juuri vastaavanlainen paita ohuilla raidoilla. Ei kun lankakerien kimppuun, ja raitamallia hieman suunnittelemaan. Ja kyllä, raidoissa on joku järki, miten ne menevät.
Paita on tullut minulle tuiki tarpeeseen, kun olemme metsässä koirien kanssa kulkeneet. Se on lämmin, eikä 7veikan kastuminenkaan haittaa. Ainoita miinuspuolia ovat, ettei minulla ollut tätä paitaa tehtäessä vielä mitään tietoa siitä, että neulepaitojen ja -takkien neulominen voidaan aloittaa myös ylhäältä päin. Samoin vartalonmuotoilut ovat olleet aivan teillä tietämättömillä. Mutta nämä ovat pikkuseikkoja siellä metsässä, koiria ulkoilutettaessa. Muistan vaan, että paidan tekoon meni ainakin vuosi. Ensi innostuksessa pääsin kainaloihin asti, sitten lankakasa lojui korissa pitkään, kunnes päätin tehdä loppuun. Lankojen päättely oli tuskaa...
Olen aina ollut todella tyytyväinen lasteni päiväkotiin, ja vanhemman poikani päiväkotiryhmää lahjoinkin seuraavalla värikkäällä madolla.
Lapset ihastuivat ikihyviksi tähän
veijariin, ja joskus sen kanssa mentiinkin yhteisiin tilaisuuksiin lapsi
yhdessä jalassa kiinni. Raitakäärmeellä pituutta on reilut 150 cm ja
jalkojakin 22 kappaletta.
Muutama idea olisi taas mielessä, katsotaan milloin niitä ehtisi sitten toteuttaa!!
Sukat tulevat tarpeeseen, kun syysillat viilenevät. Tytär että äiti tarvitsivat pitkää vartta ja värikkyyttä syksyyn. Tyttärelle syntyi seiskaveikasta raitapolvarit ja äidille taasen Maija-langasta. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös knit pron cubikseja, ja ihastuin kyllä, koska käsialani on todella tiukkaa. Nyt ei voinut puristaa puikkoja, joten jälki oli hiukan löysempää kuin normaalisti.
