Näytetään tekstit, joissa on tunniste takit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste takit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Jokainen nainen tarvitsee vähintään...

...yhden mustan neuletakin. Ostin tähän langat jo ajat sitten, aloittaminen antoi odottaa vaan itseään. Olin ostanut Veeran ohjeenkin hyvissä ajoin, joten kaikki oli valmiina. Aloitettuani neuleen, koko homma meinasi mennä kaapin perälle. En vain saanut kaulusta asettumaan. Jouduinkin sitten laittamaan palmikoinnin molempiin etureunoihin, jotta reunat pysyisivät hyvännäköisinä.
 Valo hiukan vääristää, eikä lanka nyt niin kovin mustalta näytä, mutta mustaa se on. Takki on ollut jo niin kovalla käytöllä, että on jo hiukan nyppyyntynyt hihojen alta, mutta sehän on toisaalta positiivinen asia, ettei ole jäänyt kaappiin makaamaan. Ja täytyy jossain vaiheessa tehdä toinenkin, jos vain löytyy yhtä hyvä malli!
 Malli: Water and stone, Veera Välimäki
Lanka: Cascade yarn 220
Puikot: 4,5mm KnitPro pyöröt

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ja isosiskolle omansa...

Isosisko halusi omansa, kun näki pikkuveljien version. Vaatimustaso vain oli hieman tiukempi: taskus piti olla, että kännykkä mahtuu, eikö hihoihin saanut laittaa mitään ylimääräistä. Niin, ja sen pitää olla tarpeeksi pitkä. Äiti vielä ehdotti siihen pienen yksityiskohdan hihoihinkin:
Eipähän tule talvella kylmä. Neiti oli kyllä lopputulokseen todella tyytyväinen:
Malli: Pikkuveli ja oma sovellut
Lanka: Cascade yarns 220
Puikot: 4,0mm ja 4,5mm pyöröt

Ja äiti oli helpottunut, kun on kerrankin saanut lapsille villavaatteet ajoissa valmiiksi!!

Tulkoon kirpeät syysilmat ja kylmä talvi!!!!

torstai 26. syyskuuta 2013

Pikkuveljet

Olen jo pitkään haaveillut Suvi Simolan Pikkuveljestä. Ja kun perheessä on kaksi pikkuveljeä, niin sittenhän täytyy alkaa tuumasta toimeen. 
Pienimmän pikkuveljen version syntyi ensin. Sinisävytteinen, ja nopea neuloa. Hihat vain tuntuivat hivenen kapeilta, ajatellen jos talvella pitäisi kovasti vaatetta alle laittaa. 
Isomman pikkuveljen takkiin, joka neulottiin vihreäksi, laitoinkin sitten hihoihin hieman enemmän leveyttä. Takeista tuli heti suositut, ja napitus sai kovasti kehuja: "Nämä on helpommat laittaa kiinni, kuin ne muut!" Joten käyttöä varmaan löytyy!
Ohje: Pikkuveli
Lanka: cascade yarn 220
Puikot: 4,0mm ja 4,5mm pyöröt

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Syksyä odotellessa

Tuntuu hieman hassulta kutoa paksua lankaa kesän helteissä, mutta on se sen väärti. Nimittäin ilmat kylmenivät kerteheitolla, jolloin lämpimälle takille on käyttöä. Tämäkin malli on Veeran valikoimista, mallina Comfort. Ja kuten Veera neulettaan esittelee: "When temperatures are still low, you’ll need something extra warm to wear! Cuddly collar and medium long length make this cardigan just right for cold days." Ja kun tosiaan ottaa mahdollisimman paksun langan (tässä tapauksessa Cascaden Eco+), tulee nopeasti valmista.
Nappeja en ole vielä saanut valittua, mutta tällä hetkellä menee ihan huivineulalla. Jos toisen joskus vielä teen, niin hihoihin mahdollisesti laittaisin lisää silmukoita, ovat aika tiukat. Ja taskupusseista täytyisi tehdä syvemmät, jotta siellä pysyisivät sekä puhelin että avaimet työpäivän aikana.
Mutta aivan ihana malli, ja todennäköisesti tulee erittäin kovaan käyttöön. Ihanan lämmin, ja näillä tuulisilla ilmoilla aivan sopiva ja lämpimä käyttöön. Lanka oli todella mukava kutoa, taidan sitä joihinkin muihinkin töihin harkita (loppulangasta onkin tulossa jo iso huivi, ihan sisäkäyttöön, jos telkkarin ääressä tulee vilu...)
Muumilaakson Mörkö vahtii meidän taloa hyvän matkan päästä. Pitää ylimääräiset loitolla. Samoin koira pitää kaikesta vähemmänkin epäilyttävästi huolen, että pysyvät pois lähipiiristä. Karmaiseva koira, tosiaan!
Malli: Comfort (nimensä veroinen)
Lanka: Cascade Yarns Eco+, väri 9459
Puikot: 6,0mm pyöröt

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Keskeneräisyyksiä

Järjestyksen ihmisenä minun on ollut vaikeaa saattaa keskeneräistä loppuun, jos siinä sivussa aloitan jotain muuta. Olenkin koittanut pitää itseni kurissa ja nuhteessa, että vain yksi työ kerrallaan olisi työn alla. Ja aika hyvin tämä on pitänytkin. Joskus vain lipsuu, kuten nyt on käynyt.....
Suvi Simolan Triip on hihoja vaille valmis. Eli ei enää paljon. Teen hihat magic loopilla, ja työ painaa vietävän paljon. Ranteet eivät kestäneet, joten pieni tauko oli otettava. Ainut vaan, että sovittaessani takkia, tulin miettineeksi, että pitäisiköhän helmaan lisätä hieman pituutta. Vai menisiköhän se hyvällä pingotuksella aisoihin? Pitäisi nimittäin purkaa ja purkaa ja purkaa, enkä tiedä riittääkö hermot siihen.

No, koska Triip meni levolle, tarvitsin jonkin välityön, ja ajattelin kokeilla paljon Facebookissa levitettyä mallia sukista, jotka ovat näyttäneet aika kivoille. Lankajemmasta löytyi vanhaa valkoista Novitan Ticoticoa sekä Dropsin Fabelia. 
Nämäkin ovat siis päässeet vaiheeseen, ainut vaan, että 2,5mm puikoilla hitaasti hyvä tulee.... Niin, ja sitten tajusinkin, että äiti täyttää kuluvan kuun puolessa välissä vuosia, joten siellä ehkä tarvittaisiin uusia saapassukkia, joten lopun voikin arvata.... Niistä keskeneräisistä sukista tuonnempana lisää..

Niin, ja työporukan kanssa ollaan lähdetty mukaan Pohjois-Pohjanamaan Marttojen vauvan sukka -kampanjaan, joita tulee tikuteltua aina silloin kuin ehtii.... 
 Että se sitten siitä vain-yksi-työ-kerrallaan-työn-alla -suunnitelmasta.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Itselle kokeiltu

Kun tyttären villatakkia tein, niin pitihän itsellekin samalla kokeilla, miten saisin villatakin, jota voisi työssä käyttää. Halusin villatikin, jossa ei ole edessä mitään kiinnitystä, hieman ehkä voisi olla kauluksia, mutta ei mitään erikoisempaa.
 Takki siis tehty ylhäältä alas, koko ajan oikeaa neuloen. Niin perusjuttu, kuin olla ja voi.
 Malli: Oma
Lanka: Drops Karisma
Puikot: 4,0mm pyöröt
Näiden kahden kokeilun myötä olen saanut tehtyä itselleni hyvän laskukaavan, jolla saan tehtyä yläosan vaatteen ilman saumoja. Katsotaan, mitä seuraavaksi syntyy!

torstai 17. tammikuuta 2013

Hyväksi havaittu

Tehdessäni Still light tunicaa, ihastuin tyyliin aloittaa neulepaita ylhäältä alas. Tekniikka oli minulle aivan uusi, ja kun inhoan yli kaiken saumojen ompelemista, niin idea tuntui iskevän päähäni ja lujaa. Ainut vaan, että mistään ei tuntunut löytyvän ohjeistusta, miten laskea tarvittava määrä silmukoita, miten lisäykset hoituu ym. Pikku seikkoja, mutta silti tärkeitä, että pääsee päämäärään. Sitten sainkin jossain vinkkiä Liv-kanavalla pyörineestä Neulontakerho-ohjelmasta, jossa vinkattiin asiaa. Jakson katsottuani ja muistiinpanoja tehtyäni, sain ensimmäisen laskukaavion itselleni rakennettua. Ja ei kun kokeilemaan.
Tyttärelleni tein Dropsin Limasta neuletakin. Ja istuvuus on täydellinen. Tytär sai itse valita nappikaupasta napit (on kuulemma aivan ihana kauppa), ja sitten vain takki käyttöön.
Hihat tein kuitenkin tasona, en jotenkin saa siistin näköisiä aikaiseksi MagicLoopilla, käännöskohdat tuppaavat hivenen löystymään. Mutta jos käyttäjä on tyytyväinen, niin silloin on tekijäkin.
Malli: Omasta päästä
Lanka: Drops Lima
Puikot: 4,5mm pyöröt

tiistai 11. syyskuuta 2012

Syksyn tunnelmaa

Syksy tuo aina mukanaan sen kumman kiireen, jolloin jokaiselle tarvittaisiin jotain uutta villaista ylle. Joskus se, mitä jollekin toiselle tekee, ei aina miellytäkään itseä, vaan tuntuu vähän pakkopullalta. Silloin jotain täytyy olla tekeillä itsellekin. Ja sehän tietää monta kesken eräistä työtä.....

Lankasokkelot kirjoneuleen takana ovat yhtä tuskaa.
 Mutta pojille luvattujen Angry birds-villatakkien täytyy valmistua. Ensimmäinen alkaakin kohta olla hihoja vaille valmis.
Toiseenkin on jo langat ja kuva valittuna.
 Itselle onkin sitten tulossa Veera Välimäen huivi. Jotain huvituksia siis täytyy olla.
Niin, ja sitten listalla olisi vielä miehelle villatakki, itselle raitapolvisukat, tytölle hihattimet, joululahjaneulomiset ja... ja....ja.... Kun vain tätä aikaa olisi enemmän.

lauantai 18. elokuuta 2012

Jämälankaprojekteja vuosien varrelta

Usein kohtaan kaupassa sen, että lankatarjousten ohi ei yksinkertaisesti voi kävellä. Vaikka ei niille langoille oikein tarvettakaan olisi, kaapissa kun odottaa jo se lähemmäs 20 kg niitä.... Mutta silti voisi ottaa yhden kerän tuota, ja toisen tuota ja, ja... Ja sitten kotona huomaakin ostaneensa taas kilon lisää...
 Vuosien varrella on kuitenkin niitä lankoja johonkin käytettykin. Varsinkin sitten erilaisiin kirjoneuleisiin (Könösen mallit on siitä hyviä, että ne yleensä vaativat vähintää sen 15 eri väriä), ja sitten erilaisiin muihin projekteihin, jotka mahdollistavat erilaisten värien käytöt.
 Tämä Könösen neule on valmistunut aikanaan lukiossa lukulomalla (ai, pitääkö niihin yo-kirjoituksiin ihan oikeasti lukeakin??) Malli on tosiaan Könösen, ja jostain vanhasta SK-lehdestä. Lankana oli 7veikka, ja värejäkin varmaan on juuri se ainakin 15 erilaista. On ollut mukavaa huomata, että paita on edelleen täysin hyvä, itse en sitä oikeastaan enää käytä, koska on alusta asti ollut hieman liian pieni, mutta lapsille menee loistavasti pääsiäisenä trulli-vaatteena.

Samainen Könönen herätti ahaa-elämyksen, kun olin nuorimmaiseni kanssa äitiyslomalla. Mietin kuumeisesti lankavuoren äärellä, että mitä näistä lukemattomista vajaista keristä tekisin, kunnes muistin Kettu-neuleen. Äitini sai todella mukavan jouluyllätyksen, kun syksyn aikana hänelle tämä villatakin tikuttelin.
 Äitini, joka saadessaan tämän neuleen oli jo lähemmäs 7kymppinen, on kovasti ihastusta herättänyt tämän takkinsa kanssa. Itse olisi voinut muutaman asian muuttaa, muun muassa kaula-aukko olisi voinut olla erilainen, sekä nappilistat ovat aina olleet se vaikea kohta minulle. Mutta saaja on ollut erittäin tyytyväinen lahjaansa, joten miksipä sitä muuttelemaan.

Seuraavaan neuleeseen sain idean Sanna Vatasen kirjasta Jämälangasta! Kirjan esittelytekstissä Sannalla on päällään juuri vastaavanlainen paita ohuilla raidoilla. Ei kun lankakerien kimppuun, ja raitamallia hieman suunnittelemaan. Ja kyllä, raidoissa on joku järki, miten ne menevät.
 Paita on tullut minulle tuiki tarpeeseen, kun olemme metsässä koirien kanssa kulkeneet. Se on lämmin, eikä 7veikan kastuminenkaan haittaa. Ainoita miinuspuolia ovat, ettei minulla ollut tätä paitaa tehtäessä vielä mitään tietoa siitä, että neulepaitojen ja -takkien neulominen voidaan aloittaa myös ylhäältä päin. Samoin vartalonmuotoilut ovat olleet aivan teillä tietämättömillä. Mutta nämä ovat pikkuseikkoja siellä metsässä, koiria ulkoilutettaessa. Muistan vaan, että paidan tekoon meni ainakin vuosi. Ensi innostuksessa pääsin kainaloihin asti, sitten lankakasa lojui korissa pitkään, kunnes päätin tehdä loppuun. Lankojen päättely oli tuskaa...

Olen aina ollut todella tyytyväinen lasteni päiväkotiin, ja vanhemman poikani päiväkotiryhmää lahjoinkin seuraavalla värikkäällä madolla.


 Lapset ihastuivat ikihyviksi tähän veijariin, ja joskus sen kanssa mentiinkin yhteisiin tilaisuuksiin lapsi yhdessä jalassa kiinni. Raitakäärmeellä pituutta on reilut 150 cm ja jalkojakin 22 kappaletta.

Muutama idea olisi taas mielessä, katsotaan milloin niitä ehtisi sitten toteuttaa!!