Sukkatalkoissa

Ihanan työporukan naispoppoon kanssa suunnattiin vuorokaudeksi Iso-Syötteelle Sukkatalkoisiin. 

Seura oli mitä mahtavinta, sukkiakin syntyi, kuohuviinejä maisteltiin ja hyvin syötiin. Illan päälle jopa lenkkeiltiin Syötteen huipulle syömään, ihastelemaan upeita maisemia.

Aamulla herättiin monta sukkaparia rikkaampina, nautittiin hotellitason aamiainen seitsemän naisen voimin, ja auton nokka kohti kotia. Yksi vuorokausi irtiottoa piristi kummasti, nyt jaksaa loppukevään vielä ahkeroida!

Inspiraatio

Olen valitettavan rationaalinen ihminen, ja kadehdin niitä, jotka saavat inspiraation esimerkiksi luonnosta. Usein, kun näkee jotain kaunista tai omalla tavallaan herkkää, niin tahtoisi saada sen siirrettyä myös jotenkin puikoille.

Neulasten seasta puskevat pienet sienet saavat jotain liikkeelle, tahtoa tehdä jotain. Valitettavasti minä en saa koskaan sellaista kuvaa puikoilta ulos. Tämä puutostila onkin aiheuttanut sen, että kirjahyllymme pari alinta hyllyä on täysin pyhitetty minun käsityökirjoilleni. Tarvitsen valitettavan usein ohjeen, jonka sitten kylllä osan toteuttaa juuri ohjeen mukaan.

Tämä hylly onkin ollut monessa suhteessa pelastukseni, ja monta loistavaa ideaa olen sieltä löytänytkin. Netin ihmeellisen maailman tässä minulle avauduttua kokonaisuudessaan, olen löytänyt aivan loputtoman maailman kaikenlaisille ohjeille, joita voin toteuttaa.

Joskus kuitenkin siihen inspiraatioon riittää vain ne pimenevät ja viilenevät syysillat, takkatuli ja muutama ihana lankakerä.

 Tästä korista syntyy vielä loppuun tytön keskeneräinen villatakki, Veeran huivi, villasukat sekä pojille raitatakit. Lisää siis tunnelmallisia iltoja, kiitos!

Muutaman vuoden seurattuani aktiivisesti erinäistä määrää neulontablogeja, päätin itsekin kantaa korteni kekoon. Olen 70 –luvun loppupuolelta asti tallustellut Pohjois-Pohjanmaalla, ja lukuun ottamatta yhtä vuotta Keski-Suomessa, olen tänne sitten Pohjolaan jäänyt.

Neulontaharrastuksen aloitin noin 7 -vuotiaana, Amerikan tätini johdatuksella. Muistan edelleen, kun hän osti minulle vaaleanpunaista pehmoista lankaa, josta itselleni kudoin hihattoman villapaidan. Sen jälkeen harjoitusneuleita ilmestyikin vaikka minkälaisia. Valtaosa jäikin vanhemmilleni, kun muutin kotoa, ja äiti niitä sitten purki ja keri uudelleen kerälle, ja on sittemmin työstänyt niistä erilaisia tossuja omaansa sekä sukulaisten käyttöön.

Blogeja seurattuani, olen itsekin avartanut maailmaani Novitan peruslangoista vähän muihin lankoihin (ja ihastunut!!!), sekä kaupan perus käsityölehdistä netin rajattomaan maailmaan, ja opetellut jopa englanninkielisen neulesanastonkin.

Neulomisen lisäksi aikaa kuluttaa kaksi koiraa; westie-vanhuksemme, sekä nuori, intoa täynnä oleva novascotiannoutaja. Ja jottei aika käy pitkäksi, kolme lasta, mies ja vanha rintamamiestalo keksivät aika ajoin tekemistä.  

Ja jostain siis toivon, että tällä blogillekin aikaa löytyisi. Jos ei muuten, niin ainakin kerran viikkoon koetan ehtiä päivityksiä tehdä.