Jämälankaprojekteja vuosien varrelta

Usein kohtaan kaupassa sen, että lankatarjousten ohi ei yksinkertaisesti voi kävellä. Vaikka ei niille langoille oikein tarvettakaan olisi, kaapissa kun odottaa jo se lähemmäs 20 kg niitä.... Mutta silti voisi ottaa yhden kerän tuota, ja toisen tuota ja, ja... Ja sitten kotona huomaakin ostaneensa taas kilon lisää...

 Vuosien varrella on kuitenkin niitä lankoja johonkin käytettykin. Varsinkin sitten erilaisiin kirjoneuleisiin (Könösen mallit on siitä hyviä, että ne yleensä vaativat vähintää sen 15 eri väriä), ja sitten erilaisiin muihin projekteihin, jotka mahdollistavat erilaisten värien käytöt.

 Tämä Könösen neule on valmistunut aikanaan lukiossa lukulomalla (ai, pitääkö niihin yo-kirjoituksiin ihan oikeasti lukeakin??) Malli on tosiaan Könösen, ja jostain vanhasta SK-lehdestä. Lankana oli 7veikka, ja värejäkin varmaan on juuri se ainakin 15 erilaista. On ollut mukavaa huomata, että paita on edelleen täysin hyvä, itse en sitä oikeastaan enää käytä, koska on alusta asti ollut hieman liian pieni, mutta lapsille menee loistavasti pääsiäisenä trulli-vaatteena.

Samainen Könönen herätti ahaa-elämyksen, kun olin nuorimmaiseni kanssa äitiyslomalla. Mietin kuumeisesti lankavuoren äärellä, että mitä näistä lukemattomista vajaista keristä tekisin, kunnes muistin Kettu-neuleen. Äitini sai todella mukavan jouluyllätyksen, kun syksyn aikana hänelle tämä villatakin tikuttelin.

 Äitini, joka saadessaan tämän neuleen oli jo lähemmäs 7kymppinen, on kovasti ihastusta herättänyt tämän takkinsa kanssa. Itse olisi voinut muutaman asian muuttaa, muun muassa kaula-aukko olisi voinut olla erilainen, sekä nappilistat ovat aina olleet se vaikea kohta minulle. Mutta saaja on ollut erittäin tyytyväinen lahjaansa, joten miksipä sitä muuttelemaan.

Seuraavaan neuleeseen sain idean Sanna Vatasen kirjasta Jämälangasta! Kirjan esittelytekstissä Sannalla on päällään juuri vastaavanlainen paita ohuilla raidoilla. Ei kun lankakerien kimppuun, ja raitamallia hieman suunnittelemaan. Ja kyllä, raidoissa on joku järki, miten ne menevät.

 Paita on tullut minulle tuiki tarpeeseen, kun olemme metsässä koirien kanssa kulkeneet. Se on lämmin, eikä 7veikan kastuminenkaan haittaa. Ainoita miinuspuolia ovat, ettei minulla ollut tätä paitaa tehtäessä vielä mitään tietoa siitä, että neulepaitojen ja -takkien neulominen voidaan aloittaa myös ylhäältä päin. Samoin vartalonmuotoilut ovat olleet aivan teillä tietämättömillä. Mutta nämä ovat pikkuseikkoja siellä metsässä, koiria ulkoilutettaessa. Muistan vaan, että paidan tekoon meni ainakin vuosi. Ensi innostuksessa pääsin kainaloihin asti, sitten lankakasa lojui korissa pitkään, kunnes päätin tehdä loppuun. Lankojen päättely oli tuskaa...

Olen aina ollut todella tyytyväinen lasteni päiväkotiin, ja vanhemman poikani päiväkotiryhmää lahjoinkin seuraavalla värikkäällä madolla.

 Lapset ihastuivat ikihyviksi tähän veijariin, ja joskus sen kanssa mentiinkin yhteisiin tilaisuuksiin lapsi yhdessä jalassa kiinni. Raitakäärmeellä pituutta on reilut 150 cm ja jalkojakin 22 kappaletta.

Muutama idea olisi taas mielessä, katsotaan milloin niitä ehtisi sitten toteuttaa!!

Pipoja edelleen

Kun pipo vauhtiin pääsee, niin nälkä kasva syödessä. Vilman blogista löytyi ihastuttava Hertta, joka täytyi tyttärelle tikutella viime talven Teneriffan reissua varten. 

Malli: Hertta

Lanka: Dropsin Muskat

Puikot: 2,5mm

Ravelry: Sytämiä

Nuori neiti ihastui pipoon ikihyviksi. Kehui moneen otteeseen, että on ihanaa, kun meidän äiti osaa tehdä kaikkea tämmöistä. Malli oli mielenkiintoinen, ja ohjettakin täytyi seurata aika tarkkaan, jotta pysyi oikealla rivillä.

Sydänkuvio on kaunis, sopii todella hyvin tällaiseen malliin. Pitihän sitten sama saada myös äidille. Langaksi omaani vaihdoin vain Dropsin Safranin. Omaani täytyy vain hieman muokkailla, täytyy seuraava tehdä hieman pienemmillä puikoilla.

 Kiitokset Vilmalle ihanasta ohjeesta!!

Pipoilua

Ulla oli varmaan ensimmäisiä kosketuksiani netin loputtomaan ohjeiden maailmaan. Uutta numeroa onkin sitten aina odoteltu saapuvaksi, ja ihastelua on riittänyt suomalaisesta käsityösuunnittelusta. Nostan hattua näille upeille ihmisille, jotka mahdollistavat ohjeidensa käytön meille kaikille. 

Ensi törmäsin tähän ihanaan pipoon Suvin blogissa. Tyttäreni sattui huomaamaan pipon, joten kaapista kaivettiin hyvin marinoituneet Novitan woolit, ja alettiin laskemaan silmukoita.

Neiti sekä äiti olivat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Kuvio oli erittäin yksinkertainen tehdä, ei kuitenkaan liian tylsistyttävä. Pipo istuu päähän, ja on tosiaan hieman sellainen niskaan jätettävä, joka tuollaista koululaista erityisesti miellyttää.
Malli: Sirle
Lanka: Novita Wool
Puikot: 3,5mm
Ravelry: Pipo Hempeys

Ja koska pipo oli mukavaa malliltaan, niin täytyi vilpertti-pojillekin tehdä omat versionsa, raidallisina tottakai.

Nämäkin Novitan woolit olivat jo tovin viettäneet lankalaatikoiden kätköissä, hyvin tulivat siis käyttöön. Tässä taas syksyn viileneviä päiviä odotellessa, pipot tulevat hyvään käyttöön! 

Inspiraatio

Olen valitettavan rationaalinen ihminen, ja kadehdin niitä, jotka saavat inspiraation esimerkiksi luonnosta. Usein, kun näkee jotain kaunista tai omalla tavallaan herkkää, niin tahtoisi saada sen siirrettyä myös jotenkin puikoille.

Neulasten seasta puskevat pienet sienet saavat jotain liikkeelle, tahtoa tehdä jotain. Valitettavasti minä en saa koskaan sellaista kuvaa puikoilta ulos. Tämä puutostila onkin aiheuttanut sen, että kirjahyllymme pari alinta hyllyä on täysin pyhitetty minun käsityökirjoilleni. Tarvitsen valitettavan usein ohjeen, jonka sitten kylllä osan toteuttaa juuri ohjeen mukaan.

Tämä hylly onkin ollut monessa suhteessa pelastukseni, ja monta loistavaa ideaa olen sieltä löytänytkin. Netin ihmeellisen maailman tässä minulle avauduttua kokonaisuudessaan, olen löytänyt aivan loputtoman maailman kaikenlaisille ohjeille, joita voin toteuttaa.

Joskus kuitenkin siihen inspiraatioon riittää vain ne pimenevät ja viilenevät syysillat, takkatuli ja muutama ihana lankakerä.

 Tästä korista syntyy vielä loppuun tytön keskeneräinen villatakki, Veeran huivi, villasukat sekä pojille raitatakit. Lisää siis tunnelmallisia iltoja, kiitos!

Muutaman vuoden seurattuani aktiivisesti erinäistä määrää neulontablogeja, päätin itsekin kantaa korteni kekoon. Olen 70 –luvun loppupuolelta asti tallustellut Pohjois-Pohjanmaalla, ja lukuun ottamatta yhtä vuotta Keski-Suomessa, olen tänne sitten Pohjolaan jäänyt.

Neulontaharrastuksen aloitin noin 7 -vuotiaana, Amerikan tätini johdatuksella. Muistan edelleen, kun hän osti minulle vaaleanpunaista pehmoista lankaa, josta itselleni kudoin hihattoman villapaidan. Sen jälkeen harjoitusneuleita ilmestyikin vaikka minkälaisia. Valtaosa jäikin vanhemmilleni, kun muutin kotoa, ja äiti niitä sitten purki ja keri uudelleen kerälle, ja on sittemmin työstänyt niistä erilaisia tossuja omaansa sekä sukulaisten käyttöön.

Blogeja seurattuani, olen itsekin avartanut maailmaani Novitan peruslangoista vähän muihin lankoihin (ja ihastunut!!!), sekä kaupan perus käsityölehdistä netin rajattomaan maailmaan, ja opetellut jopa englanninkielisen neulesanastonkin.

Neulomisen lisäksi aikaa kuluttaa kaksi koiraa; westie-vanhuksemme, sekä nuori, intoa täynnä oleva novascotiannoutaja. Ja jottei aika käy pitkäksi, kolme lasta, mies ja vanha rintamamiestalo keksivät aika ajoin tekemistä.  

Ja jostain siis toivon, että tällä blogillekin aikaa löytyisi. Jos ei muuten, niin ainakin kerran viikkoon koetan ehtiä päivityksiä tehdä.